Leo Africanus
gigatos | 5 tammikuun, 2022
Yhteenveto
Joannes Leo Africanus (n. 1494 – n. 1554) oli andalusialainen berberidiplomaatti ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten kirjastaan Descrittione dell”Africa (Afrikan kuvaus), joka käsitteli Maghrebin ja Niilin laakson maantiedettä. Hänen oppineita kollegoitaan Euroopassa pidettiin kirjaa arvovaltaisimpana teoksena aiheesta aina Afrikan nykyaikaiseen tutkimusmatkailuun asti. Tämän teoksen ansiosta Leosta tuli eurooppalaisten maantieteilijöiden keskuudessa tunnettu nimi. Hän kääntyi islamista kristinuskoon ja muutti nimensä Johannes Leo de Medicisiksi.
Suurin osa siitä, mitä hänen elämästään tiedetään, on peräisin hänen omiin teoksiinsa tehdyistä omaelämäkerrallisista muistiinpanoista. Leo Africanus syntyi al-Hasanina, Muhammadin poikana Granadassa noin vuonna 1494. Syntymävuosi voidaan arvioida hänen itse ilmoittamansa iän perusteella eri historiallisten tapahtumien aikaan. Hänen perheensä muutti Fesiin pian hänen syntymänsä jälkeen. Fezissä hän opiskeli al-Qarawiyyinin (myös al-Karaouine) yliopistossa. Nuorena miehenä hän lähti setänsä mukana diplomaattimatkalle Timbuktun kaupunkiin asti (noin 1510), joka oli tuolloin osa Songhai-valtakuntaa. Vuonna 1517 palattuaan diplomaattimatkalta Istanbuliin Fezin sulttaanin Muhammad II:n puolesta hän joutui Rosettan satamaan Egyptin ottomaanien valloituksen aikana. Hän jatkoi matkaansa Kairon ja Assuanin kautta Punaisenmeren yli Arabiaan, jossa hän todennäköisesti teki pyhiinvaellusmatkan Mekkaan.
Paluumatkalla Tunisiin vuonna 1518 espanjalaiset korsaarit vangitsivat hänet joko Djerban saaren tai todennäköisemmin Kreetan lähellä, ja hänet vangittiin Rodoksen saarella, joka oli hospitaaliherrain päämaja. Vapauttamattomien muslimivankien tavanomainen kohtalo oli orjuus kristityillä kaleereilla, mutta kun vangitsijat huomasivat hänen älykkyytensä ja merkityksensä, hänet siirrettiin Rooman Castel Sant”Angeloon ja esiteltiin paavi Leo X:lle. Hänet vapautettiin pian ja hänelle annettiin eläke, jotta hän pysyisi siellä. Hänet kastettiin Pietarinkirkon basilikassa vuonna 1520. Hän otti latinankielisen nimen Johannes Leo de Medicis (italialaisittain Giovanni Leone). Arabiksi hän käänsi tämän nimen mieluummin nimellä Yuhanna al-Asad al-Gharnati (kirjaimellisesti Johannes Granadan leijona). On todennäköistä, että Leo Africanus toivotettiin tervetulleeksi paavin hoviin, koska paavi pelkäsi, että turkkilaiset joukot saattaisivat hyökätä Sisiliaan ja Etelä-Italiaan, ja halukas yhteistyökumppani voisi antaa hyödyllisiä tietoja Pohjois-Afrikasta.
Leo Africanus lähti Roomasta ja vietti seuraavat kolme tai neljä vuotta matkustaen Italiassa. Hänen suojelijansa Leo X:n kuolema vuonna 1521 ja uuden paavin Adrianus VI:n epäilyt muslimia kohtaan hovissa olivat todennäköisesti syynä siihen, että hän lähti Roomasta. Bolognassa ollessaan hän kirjoitti arabiankielisen, hepreankielisen ja latinankielisen lääketieteellisen sanaston, josta on säilynyt vain arabian kieliosa, sekä arabian kieliopin, josta on säilynyt vain kahdeksan sivun katkelma. Hän palasi Roomaan vuonna 1526 uuden paavin Klemens VII:n suojeluksessa, joka oli Adrianuksen tilalle tullut Leo X:n serkku. Leon mukaan hän sai Afrikan maantiedettä käsittelevän käsikirjoituksensa valmiiksi samana vuonna. Venetsialainen kustantaja Giovanni Battista Ramusio julkaisi teoksen italian kielellä otsikolla Della descrittione dell”Africa et delle cose notabili che ivi sono, per Giovan Lioni Africano vuonna 1550. Kirja osoittautui erittäin suosituksi, ja se painettiin uudelleen viisi kertaa. Se käännettiin myös muille kielille. Ranskankielinen ja latinankielinen painos julkaistiin vuonna 1556, ja englanninkielinen versio julkaistiin vuonna 1600 nimellä A Geographical Historie of Africa. Englanninkielisen käännöksen lähteenä käytettiin latinankielistä painosta, joka sisälsi monia virheitä ja käännösvirheitä.
Hänen myöhemmästä elämästään on useita teorioita, eikä mikään niistä ole varma. Yhden teorian mukaan hän vietti sen Roomassa kuolemaansa saakka noin vuonna 1550, jolloin ”Description of Africa” julkaistiin. Tämä teoria perustui epäsuoraan viittaukseen kirjan myöhemmässä esipuheessa. Toisen teorian mukaan hän lähti juuri ennen kuin Kaarle V:n joukot valtasivat Rooman vuonna 1527. Sen jälkeen hän palasi Pohjois-Afrikkaan ja asui Tunisissa kuolemaansa saakka, joskus vuoden 1550 jälkeen. Tämä perustui saksalaisen orientalistin Johann Albrecht Widmannstetterin tietoihin. Hän saapui Italiaan ja suunnitteli (mutta epäonnistui lopulta) matkustaa Tunisiin tapaamaan Leoa, joka oli sittemmin kääntynyt islamista kristinuskoon. Toisen teorian mukaan hän lähti Tunisista sen jälkeen, kun Kaarle V oli valloittanut sen vuonna 1535, Marokkoon, joka oli hänen toinen kotimaansa Granadan jälkeen, jossa hänen sukulaisensa vielä asuivat. Tämä perustui oletukseen, että Granadasta lähtenyt Leo ei olisi halunnut enää elää kristityn Espanjan vallan alla, ja hänen toiveeseensa (joka on kirjattu Afrikan kuvaukseen), että hän halusi lopulta palata kotimaahansa ”Jumalan avulla”.
Lue myös, taistelut – Panipatin ensimmäinen taistelu
Afrikan matkan todenperäisyys
On epätodennäköistä, että Leo Africanus olisi käynyt kaikissa kuvaamissaan paikoissa, joten hänen on täytynyt tukeutua muilta matkailijoilta saamiinsa tietoihin. Erityisesti on kyseenalaista, kävikö hän koskaan Hausalandissa ja Bornussa, ja on jopa mahdollista, että hän ei koskaan ylittänyt Saharaa, vaan luotti Marokossa tapaamiensa matkalaisten antamiin tietoihin. Historiantutkija Pekka Masonen on väittänyt, että usko hänen lisämatkoihinsa perustui nykyaikaisten tutkijoiden virheellisiin tulkintoihin, jotka tulkitsivat hänen kirjansa matkareitiksi.
Kun Leo vieraili Timbuktun kaupungissa, se oli kukoistava islamilainen kaupunki, joka oli kuuluisa oppineisuudestaan. Timbuktussa asui monia oppineita ja oppineita miehiä, ja siellä oli myös suuri moskeija, joka oli tunnettu laajasta kirjastostaan. Kaupungista tuli Euroopassa sananlasku kaikkein vaikeapääsyisimpänä kaupunkina. Leon matkan aikaan siellä käytiin vilkasta kauppaa afrikkalaisilla tuotteilla, kullalla, painetulla puuvillalla ja orjilla sekä islamilaisilla kirjoilla.
Eräässä säilyneessä käsikirjoituksessa, joka on arabianheprean ja latinan välisen lääketieteellisen sanaston katkelma, jonka hän kirjoitti juutalaiselle lääkärille Jacob Mantinolle, hän kirjoitti nimensä arabiaksi nimellä Yuhanna al-Asad al-Gharnati (kirjaimellisesti Johannes Granadan leijona), joka on käännös hänen kristillisestä nimestään John-Leo tai Johannes Leo (latinaksi) tai Giovanni Leone (italiaksi). Hän sai myös sukunimen Medici suojelijansa, paavi Leo X:n perheen mukaan. Samassa käsikirjoituksessa oli myös hänen alkuperäinen nimensä al-Hasan ibn Muhammad al-Wazzan al-Fasi. al-Hasan ibn Muhammad oli patronyymi, joka tarkoitti ”al-Hasan, Muhammadin poika”, ja al-Fasi on arabiankielinen demonyymi Marokon Fezistä kotoisin olevalle.
Giovanni Battista Ramusion vuonna 1550 julkaisema Afrikan kuvaus on Leon tunnetuin teos.
Tämän lisäksi hän kirjoitti arabiankielisen hepreankielisen ja latinankielisen lääketieteellisen sanaston juutalaiselle lääkärille Jacob Mantinolle. Hän kirjoitti myös arabiankielisen käännöksen Pyhän Paavalin kirjeistä, joka on päivätty tammikuussa 1521, ja käsikirjoitus kuuluu nykyisin Modenan Biblioteca Estenseen. Toinen säilynyt teos on 25 merkittävän islamilaisen oppineen ja 5 merkittävän juutalaisen oppineen elämäkerrallinen tietosanakirja. Se valmistui Roomassa ennen kuin hän lähti kaupungista vuonna 1527, ja Johann Heinrich Hottinger julkaisi sen ensimmäisen kerran latinaksi vuonna 1664. Toisin kuin Afrikan kuvaus, tätä elämäkerrallista teosta ei juurikaan huomattu Euroopassa. Se sisältää myös useita virheellisiä tietoja, mikä johtui todennäköisesti siitä, että hänellä ei Italiassa ollessaan ollut pääsyä asiaankuuluviin lähteisiin, minkä vuoksi hän joutui turvautumaan pelkästään muistiin.
Afrikan kuvauksessa hän viittasi myös suunnitelmiin kirjoittaa muita kirjoja. Hän suunnitteli kirjoittavansa kaksi muuta paikannimistön kuvausta, toisen Lähi-idässä sijaitsevista paikoista ja toisen Euroopassa sijaitsevista paikoista. Hän aikoi myös kirjoittaa islamilaisen uskon selityksen ja Pohjois-Afrikan historian. Mikään näistä kirjoista ei kuitenkaan säilynyt, eikä ole todisteita siitä, että hän olisi saanut ne valmiiksi. Tämä saattoi johtua hänen mahdollisesta paluustaan Pohjois-Afrikkaan.
Libanonilais-ranskalaisen kirjailijan Amin Maaloufin fiktiivinen kertomus Leo Africanuksen elämästä täyttää tarinan keskeiset aukot ja sijoittaa Leo Africanuksen aikansa merkittäviin tapahtumiin.
BBC tuotti hänen elämästään dokumentin nimeltä ”Leo Africanus: A Man Between Worlds” vuonna 2011. Sen esitti Badr Sayegh ja ohjasi Jeremy Jeffs. Elokuva seurasi Leon jalanjälkiä Granadasta Fezin ja Timbuktun kautta aina Roomaan asti.
On esitetty, että William Shakespeare on saattanut saada vaikutteita Leo Africanuksen kirjasta Othellon hahmon luomiseksi.
lähteet
