Vaišvilkas

Yhteenveto

Vaišvilkas tai Vaišelga (… – 9. joulukuuta 1268) oli Liettuan kolmas suuriruhtinas, joka toimi virassaan vuosina 1264-1267, jolloin hän luopui virasta lankonsa Švarnasin hyväksi. Hän oli ehkä Liettuan kuningaskunnan ensimmäisen ja ainoan hallitsijan Mindaugasin vanhin poika.

Vaišvilkasin nuoruudesta ei tiedetä mitään, sillä historialliset lähteet kertovat hänestä vasta vuodesta 1254 lähtien, jolloin hän teki isänsä kuningas Mindaugasin sijasta sopimuksen Galicia-Voliinian Danilon kanssa. Sopimuksessa Galicia-Voliini luovutti Mustan Rutenian ja sen pääkeskuksen Navahrudakin Liettualle. Sopimuksen lujittamiseksi Danilon poika Švarnas meni naimisiin Vaišvilkasin sisaren kanssa. Jälkimmäinen nimitettiin joidenkin näiden maiden herttualaiseksi. Kun Vaišvilkas oli kastettu kreikkalais-ortodoksisen riitin mukaisesti, hän oli niin kiinnostunut uskonnollisesta maailmasta, että hän siirsi omistusoikeutensa ja omaisuutensa Roman Danilovičille, Galician Danilon pojalle. Hän perusti luostarin, joka perinteisesti tunnetaan nimellä Lavrashev-luostari, Neman-joen rannalle ja ryhtyi munkiksi. Hän lähti pyhiinvaellusmatkalle Kreikan Athos-vuorelle. Hän ei päässyt määränpäähänsä Balkanin sotien vuoksi, vaan onnistui pysähtymään vain Bulgariassa ja palaamaan sitten Navahrudakiin, nykyiseen Valko-Venäjään.

Vuonna 1264 hän pääsi pakenemaan Treniotan ja Daumantaksen isäänsä ja kahta veljeään vastaan laatimaa juonta. Murhan tapahtuessa Vaišvilkas oli Pinskin luostarissa: hän pakeni sinne heti uutisen kuultuaan, koska hän oli vielä todennäköisten perillisten joukossa. Mindaugasin entiset palvelijat murhasivat Treniotan vuonna 1264. Vaišvilkas liittoutui lankonsa, Galicia-Voliniasta kotoisin olevan Švarnasin kanssa ja onnistui saamaan haltuunsa Mustan Rutenian ja osan Liettuan herttuakunnan entisistä alueista, jotka hän oli menettänyt sodissa joitakin toisinajattelevia paikallisia ryhmiä vastaan. Myöhemmin he kävivät sotaa Nalšiaa ja Deltuvaa vastaan, kahta siirtokuntaa vastaan, jotka olivat aiemmin vastustaneet Mindaugasia ankarasti. Nalšian herttua Daumantas joutui pakenemaan Pihkovaan. Suksė (tai Suxe), toinen Nalšian vaikutusvaltainen herttua, pakeni Liivinmaalle. Kun Vaišvilkas oli eliminoinut vallananastajan ja salaliittolaiset, hänestä tuli Liettuan suuriruhtinas. Kristittynä hän pyrki ylläpitämään rauhanomaisia suhteita saksalaisiin ritarikuntiin ja liiviläiseen ritarikuntaan. Hän solmi rauhansopimuksen Liivinmaan kanssa Daugava-joen kauppaa varten. Liettualaisten tuki Preussin suurelle kansannousulle lakkasi, ja soturit ohjattiin sen sijaan pohjoiseen taistelemaan Semigallia ja Curia vastaan. Vaišvilkas hyökkäsi edelleen Švarnasin tukemana Puolaan vuonna 1265 kostaakseen iotvingialaisten vuonna 1264 aiheuttamat tuhot.

Vuoden 1267 lopussa hän päätti palata luostarielämään: heti sen alettua seuraavana vuonna Švarnas luovutti suuriruhtinaan arvonimen lankomiehelleen. Vuotta myöhemmin hän kuoli Švarnasin veljen, Galician Lev I:n, käsissä, joka pahoitti mielensä siitä, että valtaa ei ollut jaettu hänen ja hänen veljensä kesken. Hänet haudattiin Volodymyr-Volyns’kyjin Neitsyt Marian taivaaseen.

Tämän suuriruhtinaan oikean liettualaisen nimen arvoitus on askarruttanut kielitieteilijöitä ja historioitsijoita. Erilaiset rekonstruktiot ovat johtaneet kahteen uskottavaan vaihtoehtoon: Vaišvilkas, joka perustuu Woyszwiłkiin, ja Vaišelga, joka perustuu Vojšalkiin. Liettualainen kielitieteilijä Kazimieras Būga rekonstruoi nimen Vaišvilkas ensimmäisen kerran. Itse asiassa yhdyssubstantiivin ensimmäinen osa, vaiš-, ei tuota ongelmia, ja se esiintyy hyvin samankaltaisissa muodoissa. Toinen osa, -vilka eli ”susi”, on erittäin harvinainen tai lähes olematon liettualaisissa nimissä. Juuri tästä syystä tutkija katsoi, että alkuperäinen nimi on voinut olla Vaišvilas.

Suosituin historiallisissa kirjoituksissa oli muunnelma Vaišelga.

Näiden kahden hypoteesin rinnalla voidaan esittää kolmas, tosin vähemmistöhypoteesi: jotkut tutkijat esittävät jopa, että suurherttualla oli kaksi nimeä, joista toinen oli Vaišvilas.

lähteet

  1. Vaišvilkas
  2. Vaišvilkas
  3. ^ VLE.
  4. ^ a b Zinkevičius, p. 48.
  5. ^ (LT) Kazakistan Kuzavinis e Bronys Savukynas, Lietuvių vardų kilmės žodynas, Vilnius, Mokslas, 1987.
  6. ^ a b Rowell, p. 149.
  7. ^ a b c d Sužiedėlis, pp. 29-30.
  8. ^ a b ”Vaišelga”. Universal Lithuanian Encyclopedia (in Lithuanian). Retrieved 7 July 2021.
  9. ^ Rowell, S. C. (1994). Lithuania Ascending: A Pagan Empire Within East-Central Europe, 1295–1345. Cambridge Studies in Medieval Life and Thought: Fourth Series. Cambridge University Press. p. 149. ISBN 978-0-521-45011-9.
  10. ^ a b c Kiaupa, Zigmantas; Jūratė Kiaupienė; Albinas Kunevičius (2000) [1995]. The History of Lithuania Before 1795 (English ed.). Vilnius: Lithuanian Institute of History. pp. 68–69. ISBN 9986-810-13-2.
  11. ^ Ivinskis, Zenonas (1978). Lietuvos istorija iki Vytauto Didžiojo mirties (in Lithuanian). Rome: Lietuvių katalikų mokslo akademija. pp. 197–199.
  12. ^ a b Zinkevičius, Zigmas (2007). Senosios Lietuvos valstybės vardynas (in Lithuanian). Vilnius: Mokslo ir enciklopedijų leidybos institutas. p. 48. ISBN 978-5-420-01606-0.
  13. Исторический очерк православия, католичества и унии в Белоруссии и Литве с древнейшего до настоящего времени. Г. Я Киприанович. Вильнюс. 1895. стр 11
  14. Исторический очерк православия, католичества и унии в Белоруссии и Литве с древнейшего до настоящего времени. Г. Я Киприанович. Вильнюс. 1895. стр 12
  15. Лицевой летописный свод XVI века. Русская летописная история. Книга 6. 1242-1289 гг. (неопр.). runivers.ru. Дата обращения: 18 июня 2021.
  16. Гудавичюс Э. История Литвы с древнейших времен до 1569 года, Том I.. — М.: Фона имени И.Д-Сытина, ВАLТRUS,, 2005.
  17. Simas Sužiedėlis: ”Enclyclopedia Lituanica”, sivut 29–30. 1970–1978
  18. Kiaupa, Zigmantas, Jūratė Kiaupienė, Albinas Kunevičius: ”The History of Lithuania Before 1795 ”, sivut 68–69. 2000
Ads Blocker Image Powered by Code Help Pro

Ads Blocker Detected!!!

We have detected that you are using extensions to block ads. Please support us by disabling these ads blocker.